麻豆精品

Lasten- ja nuortenkirjallisuus n?kyy journalismissa niin v?h?n, ett? suurin osa siit? j?? pimentoon. Samalla iso osa lukutaitoty?t? j?? lehdilt? tekem?tt?. T?ss? n?kyy yleinen suhtautuminen kirjallisuudenlajiin.

Ei se nolous minullekaan vierasta ole.

Vuosituhannen vaihteessa tutkin Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden pro graduani varten kotimaista nuorten hevoskirjallisuutta. Kirjastossa luikahtelin hyllyjen v?liss? kuin olisin ollut kielletyll? alueella. Pelk?sin, ett? joku n?kee.

Ehk? lievent?v?n? asianhaarana voi juuri ja juuri pit?? sit?, ett? olin parikymppinen ja altis h?pe?m??n julkista ”lapsellisuutta”. Samalla tietenkin halusin lukea ne kirjat. Gradun tekeminen oli aiheensa ansiosta jopa nautinnollista.

Tuohon kirjastok?yntiin kiteytyy yleinen suhtautuminen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen eli lanuun. Ik?kausisidonnaista, lapsellista, v?hemm?n t?rke??. Jopa noloa.

Edes rahapuoli ei kiinnosta

Sittemmin lakkasin olemasta (ainakin t?ss? asiassa) idiootti. Toimittajaksi p??dytty?ni erikoistuin lasten- ja nuortenkirjallisuusjournalismiin, ja k?vi ilmi, ett? lehdiss? ne jutut ovat kaikkein sivuutettavinta marginaalia. ”Johan lastenkirjallisuudesta tehtiin juttu, taasko sit? pit?? k?sitell??”

Tulisiko mieleen sanoa, ett? johan sijoittamisesta tai jalkapallosta viime kuussa tehtiin juttu?

Lanun aktiiviseen k?sittelemiseen ei houkuta edes rahapuhe. Vuonna 2024 Suomen kirjallisuusviennin arvo oli 3,3 miljoonaa euroa. L?hes puolet tuli lasten- ja nuortenkirjoista, mik? on enemm?n kuin muissa Pohjoismaissa.

Torille! Tai no, ei n?k?j??n.

Kaikki kirjallisuusjutut ovat vaarassa

T?n? vuonna olen ollut lasten- ja nuortenkirjallisuusjournalisti kaksikymment? vuotta. Perustamani teemasivu Sieppari alkoi ilmesty? maakuntalehti H?meen Sanomissa puolentoista kuukauden v?lein vuonna 2006. Se sis?lsi teemallisen artikkelin lis?ksi puolenkymment? kirja-arviota.

Er?s kirjallisuudentutkija kyseenalaisti sen heti, koska h?nest? lanu-jutut olisivat kuuluneet tavalliselle kulttuurisivulle. Olin samaa mielt?, mutta ilman teemasivua juttujen m??r? olisi romahtanut uudelleen. Siepparille sain korvamerkitty? ty?aikaa.

Viime vuosina lanusta kirjoittaminen on vaikeutunut. Siepparinkin taru p??ttyi kev??ll? 2025.

Firman ylpeys erityisosaamisesta mureni, ja alettiin kysell?, kenelle n?it? juttuja tehd??n – eli onko pakko tehd?. Suunta on yleinen. Esimerkiksi Aamulehti on luopunut kaikesta kirjallisuuskritiikist?. P??toimittaja Sanna Keskisen mukaan lehte? tehd??n ”tavallisille lukijoille” eik? ”kulttuurieliitille”. Helsingin Sanomien p??toimittaja Erja Yl?j?rvi taas on valittanut, ett? kritiikin kieli on liian vaikeaa.

Tavallisille lukijoille? Eik? kritiikkej?kin opi lukemaan, no, lukemalla? Kriitikko Maaria Ylikangas muistuttaa teoksessaan Kritiikist?, ett? taidekritiikki pikemmin purkaa elitismi? p??st?m?ll? kaikki mukaan taidekeskusteluun.

T?ss? tiimellyksess? lanu-journalismi on suurin h?vi?j?. Jotain kertoo se, ett? sen tekemiseen on pakko hakea apurahaa.

Tuntematon kirjallisuudenlaji

Kirjailija Magdalena Hai huomautti artikkelissaan kirjastojen kirjallisuusverkkopalvelu Kirjasammossa, ett? harva aikuinen osaa nimet? edes viitt? suomalaista lastenkirjailijaa, uusista kirjoista puhumattakaan.

Lanu-journalismi vastaa muun muassa t?h?n. Aktiivisia ja asiaan perehtyneit? journalisteja tosin on Suomessa kahden k?den sormilla laskettava m??r?. Nyky??n liian moni juttu keskittyy taivastelemaan lukemisen ongelmia.

Ne eiv?t kuitenkaan ratkea puhumalla kirjallisuudesta kuin se olisi jonkinlainen raaka lanttu: terveellist? muttei ykk?sherkkua. Todellinen lanu-journalismi k?sittelee itse kirjallisuudenlajia, sit? mit? se kertoo maailmasta ja millaista se on taiteena.

Onko meill? varaa hukata t?m??

On outo k?sitys, ett? lanua tai sit? k?sittelev?? journalismia voisi lukea vain kapea kohderyhm?. Aikuiset kirjoittavat kirjat ja aikuisten teht?v? on saattaa ne lasten ja nuorten ulottuville. Samalla he voivat itsekin avata ne ja nauttia.

Onko meill? varaa karsia kokonainen taiteenlaji julkisesta keskustelusta? Laiminly?nnill? on suora vaikutus lukutaitoon. Kirjat j??v?t n?kym?tt?miin eik? itse journalisminlajia pian en?? osata lukea tai tehd?. Kun kouluissa harjoitellaan tekstilajeja, kritiikin mallia otetaan sanomalehdist?.

Samaan aikaan sanomalehdet kuitenkin jahtaavat ”nuoria” lukijoita tyrkytt?m?ll? raflaavia, kevyit? sis?lt?j?. Ryhm?n? nuoret ovat kuitenkin yht? yhteismitaton kuin vaikka keski-ik?iset.

Yhden toimittajan valtava vastuu

Koen lanu-toimittajana nyky??n olevani yht? paljon aktivisti kuin journalisti.

Jos meit? olisi enemm?n, yksil?n vastuu lajin s?ilymisest? v?henisi. Nyt joka jutun t?ytyy aina ik??n kuin lunastaa paikkansa. On erotuttava, kerrottava isosti ja aina uutta. Aivan kaiken olennaisen k?sitteleminen on my?s nykyiselle pienelle tekij?joukolle mahdoton teht?v?.

H?vi?j?n? on taide. Moni hieno kirja ei koskaan p??se osaksi keskustelua.

Lanu-journalismin pit?isi voida k??ntyill? notkeasti, olla my?s kepe? ja nopea. Lasten- ja nuortenkirjallisuusjournalismi on itsearvoista.

L?hteet:

Hai, Magdalena: ”N?kym?tt?m?t kirjat – Lasten- ja nuortenkirjallisuus mediassa vuonna 2020”. Kirjasampo 2.11.2021.

Kuosmanen, Ilkka: ”Suomen kirjallisuusvienti kalpenee skandinaavisten naapurien rinnalla – Ruotsin kirjaviennin arvo on 17-kertainen”. Keskisuomalainen 4.12.2025.

Parkkinen, Pia: ”Ruotsin viihde?kirjailijat ja dekkaristit jyr??v?t vienniss? – Suomesta vet?v?t lastenkirjat”. Yle 2.12.2025.

Riikonen, Marika: ”Lasten- ja nuortenkirjallisuus on ilmi?iden ja ilmaisutapojen runsaudensarvi – miksi sen maailma n?hd??n niin kapeasti?”. Turun Sanomat 28.10.2025.

Saari, Mikko: ”Aamulehden p??toimittajan Sanna Keskisen mukaan perinteinen kirjallisuusarvio ’ei yksinkertaisesti toimi’”. Kulttuuritoimitus 30.4.2026.

Toivanen, Olli-Pekka: ”Helsingin Sanomien p??toimittajana aloittava Erja Yl?j?rvi: ’Media ei saa menn? siilipuolustukseen kritiikin edess?’”. Yle 3.9.2023.

Ylikangas, Maaria: Kritiikist?. S&S 2025.