麻豆精品

Tieteen ja taiteen yhteisty? auttaa kanavoimaan toivoa toiminnaksi. Se luo my?s kasvualustan, jossa yhteinen toiminta kasvaa uusiksi toivon iduiksi. Niist? iduista voimme kasvattaa my?s p?lytt?jille ja ihmisille yhteisen, kest?v?n tulevaisuuden.

Viime viikonloppuna Maailma kyl?ss? -festivaaleilla Helsingiss? kaivoin repustani aurinkolaseja. Olin vienyt juuri painosta tulleen, lapsille p?lytt?j?tietoa tarjoavan P?lytt?jien kirjo -kirjan Ymp?rist?toimittajat ry:n kojulle yleis?n selattavaksi. Aurinko toki h?ik?isi Narinkkatorin kiveyksen vaaleudessa, mutta ennen kaikkea halusin peitt?? liikutukseni. H?ik?istyin esill? olevasta hyv?st? tekemisest?, hyv?n tekemisest?. Mik? m??r? kansalaisj?rjest?j? ja muita tahoja, jotka edist?v?t ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, rauhaa ja kest?v?? kehityst?! Mik? m??r? tietoa, osaamista ja innostusta! Ja ennen kaikkea: mik? m??r? kiinnostunutta yleis??!

Toivomisen vaikeus

Ymp?rist?aiheista puhuessani on usein esimerkiksi yleis?luennon osallistuja tai toimittaja esitt?nyt kysymyksen: ”Viel?k? on toivoa?” Olen sitke?sti vastannut, ett? on – osaksi siksi, ett? olen oikeasti ja mielest?ni perustellusti ollut sit? mielt?, osaksi siksi, ett? toivon heitt?minen halvaannuttaa ja johtaa luovuttamiseen. Silloin on vaikea n?hd? edes omia t?m?nhetkisi? vaikutusmahdollisuuksiaan, niit? pieni? mutta silti merkitt?v?sti olemattomasta eroavia. Ilman toivoa ei ole toimintaa.

Vaikka olen halunnut yll?pit?? toivoa, viime vuosina maailman tila ja tilanne sek? johtajien ja p??t?ksentekij?iden toimet – tai toimettomuus – ovat salakavalasti nakertaneet sit?. Olen huomannut toivoni hupenevan. Sama turhautuminen on kuulunut esimerkiksi lasten ja nuorten puheenvuoroissa ilmastonmuutoksen ja luontokadon edetess?. Esimerkiksi Ymp?rist? ja tulevaisuus mieless? -hankkeen p??t?sseminaarissa kuulin, miten n?iden uhkien laajuus ja p??t?ksentekij?iden hitaus niihin reagoimisessa m?ykkyyntyv?t lasten ja nuorten mieless? ymp?rist?huoleksi, luontosuruksi ja ilmastoahdistukseksi.

P?lytt?jien hiljainen ahdinko

Monet ihmisen aiheuttamat ymp?rist?muutokset haittaavat muun luonnon ohessa p?lytt?ji?. Elinymp?rist?jen tuhoutuminen maank?yt?n muutosten vuoksi, ilmastonmuutos, vieraslajien levi?minen sek? torjunta-aineet ja muu ymp?rist?n saastuminen heikent?v?t monin tavoin p?lytt?jien lis??ntymist? ja elossas?ilyvyytt?. Siten ne johtavat p?lytt?j?lajien kantojen pienenemiseen, levinneisyyden supistumiseen sek? uhanalaistumiseen ja sukupuuttoihin.

P?lytt?jiin kohdistuvat uhat ovat samoja kuin luontokadon ajurit yleisestikin, ja niiden taustalla on luonnonvarojen liikak?ytt?. P?lytt?jien v?heneminen ja uhanalaistuminen puolestaan uhkaavat niin luonnon monimuotoisuutta kuin ihmisen ravinnontuotantoa. Vastaavasti p?lytt?jien suojelu hy?dytt?? my?s muuta luontoa ja lis?? ihmisenkin hyvinvointia.

P?lytt?jien hienovaraista ty?t? ja sen tuloksia saattaa olla arjessa vaikea havaita ja mielt??. Samoin voi olla vaikea kuvitella, milt? maailma n?ytt?isi ilman p?lytt?ji?. P?lytt?jien v?heneminen j?? arjessa helposti huomaamatta, ellei mittarina hoksaa k?ytt?? esimerkiksi muutoksia auton tuulilasiin liiskaantuvien hy?nteisten m??riss?. Etenkin v?h?lukuisten ja harvinaisten lajien taantumista on vaikea havaita ilman riitt?v?n pitk?aikaisia seuranta-aineistoja ja niiden tieteellist? tarkastelua. Yksitt?iset havainnot tuottavat arvokasta tietoa osana tieteellisesti tarkasteltua aineistoa, mutta pelkkien omien hajahavaintojen pohjalta ei p?lytt?j?kantojen kehityksest? pysty sanomaan mit??n.

Kuka niit? hyttysi? kaipaa

Viime vuosina ovat voimistuneet tiedekriittiset ??net, joille teko?lysis?lt?jen kehittyminen ja yleistyminen osaltaan luo pohjaa. Ihmisen aiheuttamia ymp?rist?muutoksia voidaan v?heksy? tai niiden vaikutuksia esitt?? jopa my?nteisin? – olisiko Suomen kes? parempi ilman hyttysi?, k?rp?si? ja ampiaisia? Ihmisen vaikutusta ymp?rist?muutoksiin saatetaan v?h?tell?, vastuunottoa v?ltell? tai toimeen ryhtymisess? vitkutella esimerkiksi tiedon v?hyyteen tai toimenpiteiden kustannuksiin vedoten. T?llainen denialismi voi koskea niin ilmastonmuutosta kuin luontokatoa.

Luontokato- ja ilmastodenialismia vastaan auttaa laadukas tieteellinen tieto?ja sen viestiminen mahdollisimman laajasti. Kun hyv?? tietoa on riitt?v?sti?saatavilla, se huuhtoo tielt??n virheellisen misinformaation sek? tietoisesti v??ristellyn disinformaation. P?lytt?jien osalta riitt?? edelleen paikattavaksi my?s merkitt?vi? tiedonpuutteita p?lytt?jien monimuotoisuuden ja kannankehityksen sek? niihin kohdistuvien uhkien osalta.

Tunne p?lytt?j?

Toiminta edellytt?? usein tiedon lis?ksi tunnetta.?P?lytt?jien kirjo?-hankkeessa olemme yhdist?neet tieteen ja taiteen l?hestymistapoja pysty?ksemme?viestim??n p?lytt?jien merkityksest? ja suojelusta sek??n?ytt?m??n maailmaa p?rri?isen silmin.?P?lytt?jien kirjo?-kirjassa ja -n?yttelyss? yhdistyv?t tietoteksti, kuvataide ja runous, ja p?lytt?ji? lentelee my?s?Tunnista p?lytt?j?t?-peliss?.

Kirjailijana on ollut antoisaa n?hd?, millaisen hahmon kirjoittamani asiat ottavat ty?parini Janne Torisevan kuvittamina. Samalla tiedon esitt?minen on laajentunut ja syventynyt: lajien, elinymp?rist?jen ja maantieteellisten sijaintien lis?ksi on kuvitusta varten tarvinnut mietti? muun muassa vuoden- ja vuorokaudenaikoja ja vaikkapa tiettyj? viljelymenetelmi?.

Runous puolestaan on antanut mahdollisuuden l?hesty? tietoteemoja tunnetasolla, yritt?? kurkkia verkkosilmien l?pi ja sovittaa ylleen kitiinikuorta. Runoudessa vaikeat asiat iskev?t koko voimallaan, mutta kauneus tuo samalla lohtua ja toivoa. Runous tarjoaa my?s vapauden kuvitella ja kokeilla vaihtoehtoisia todellisuuksia ja tulevaisuuksia.

Toivon tekoja

Toiminta yll?pit?? toivoa. Erityisen hyv? l??ke my?s ymp?rist?huoleen ja luontosuruun on yhdess? toimiminen. Kuten P?lytt?jien kirjo -kirjassa kirjoitan:

Mik? voisi olla juuri se yksitt?isen ihmisen kokoinen keino toimia p?lytt?jien hyv?ksi – ei suurempi muttei pienempik??n? Ja miten paljon kevyempi on kuljettaa palloa maaliin, kun sen voi v?lill? sy?tt?? kaverille?

Erityisen t?rke?? on tavoittaa lapset ja nuoret, koska luontosuhde ja luontoyhteys muokkautuvat jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Vahva yhteys luontoon tukee monin tavoin lasten ja nuorten hyvinvointia ja hy?dytt?? my?s luontoa, koska yhteys luontoon lis?? halukkuutta sen suojeluun. Samalla voi l?yty? keinoja kanavoida ymp?rist?huolta ja -surua yhteiseksi toiminnaksi ja sit? kautta toivoksi.

Maailma kyl?ss? -festivaaleilla kaivoin repustani aurinkolaseja. N?in suuren joukon ihmisi? ajamassa yhteist? asiaa: parempaa, kest?v??, yhteist? tulevaisuutta. Tunsin yll?tt?en, ett? nuupahtanut toivonituni alkoi uudestaan versoa. Festivaalien ihmisvilin?ss? oli my?s paikka P?lytt?jien kirjo -kirjallemme. Siell? se oli, p?yd?nkulmalla, ei kokoaan suurempana muttei pienemp?n?k??n.

Hyv?? maailman mehil?isp?iv??!

Maailman mehil?isp?iv?? on vietetty vuodesta 2017 alkaen. YK:n julistaman p?iv?n tarkoituksena on jakaa tietoa p?lytt?jien t?rkeydest? ja edist?? niiden suojelua. Samoihin p??m??riin pyrkii my?s Koneen S??ti?n rahoittama P?lytt?jien kirjo -hanke, jonka toteuttavat ty?ryhm?n? ymp?rist?ekologian dosentti, tutkija, tietokirjailija, runoilija ja tiedetoimittaja?Mia R?nk? Turun yliopiston biodiversiteettitieteiden laitoksesta sek? kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Janne Toriseva.

Lis?tietoja hankkeesta saa sivulta /hanke/polyttajien-kirjo/.