麻豆精品

Ranskassa keskustellaan Suomen tapaan aktiivisesti mets?n ja ihmisen yhteiselosta. Ranskalainen mets?tutkimus ja yhteiskunnallinen keskustelu tarjoavatkin paljon uutta t?k?l?iseen debattiin. Koneen S??ti?n rahoittaman Mets?n moninaiset merkitykset -hankkeen johtaja Otso Kortekangas vietti viisi viikkoa Avignonin INRAE-instituutissa pohtien yhdess? ranskalaisten kollegojen kanssa mets?n historiaa, nykytilaa ja tulevaisuuden n?kymi?.

Sain upean mahdollisuuden viett?? viisi opettavaista kev??n viikkoa Ranskan maa- ja mets?taloutta tutkivan . Rahoitusta sain paitsi Koneen S??ti?lt? my?s ?bo Akademin s??ti?n Professori H. W. Donnerin rahastolta. Kiitollisena noteeraan, ett? rahoituksen ansioista pystyin tuomaan seikkailulle mukaan perheeni. Pienten lasten vanhempana pidempi poissaolo kotiympyr?ist? ei muuten olisikaan onnistunut.

INRAE:lla sain esitell? Mets?n puolella -rahoitettua hankettamme, joka k?sittelee mets?n eri merkityksi? Ruotsin ja Suomen peruskoulujen oppikirjoissa. Hankkeessamme on my?s tiede- ja taidekasvatuksen osa-alue, jonka puitteissa yl?koulun oppilaat ovat tuottaneet valokuvia mets?n merkityksist?. INRAE:n projekteissa painottuu vastaavanlainen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Hankkeemme her?ttikin suurta kiinnostusta ja nosti keskusteluun vertailukohtia niin vuorovaikutuksesta kuin Pohjolan oppikirjojen mets?kuvastokin. Perinteisess? maatalousmaassa Ranskassa istuu syv?ll? ajatus Pohjois-Euroopan koskemattomasta luonnosta. Olikin tietynlainen etuoikeus saada h?mment?? t?t? kiiltokuvaa kertomalla, ett? valtaosa metsist? Suomessa ja Ruotsissa on tehokkaassa talousk?yt?ss?.

Tutkimuksen esittelyn ja instituutin seminaareihin osallistumisen lis?ksi k?ytin aikani ranskalaiseen mets?keskusteluun syventymiseen lukemisen ja keskusteluiden muodossa. Vierailin my?s kahdessa eri mets?isess? Provencen luonnonpuistossa, Mont Ventoux’lla ja Luberonissa.

Mets?n k?ytt?? ja suojelua ranskalaisittain

Ranskan mets?keskustelu muistuttaa Suomea ja Ruotsia monessa kohtaa, vaikka isoja eroavaisuuksiakin l?ytyy. Mets?t ovat pinta-alaltaan valtavassa Ranskassa moninaisessa k?yt?ss?. Lounaisnurkalla Gascognessa Euroopan laajimpiin lukeutuvat plantaasimets?t tuottavat raaka-ainetta teollisuuden tarpeisiin.

Esimerkiksi Ventoux’n ja Luberonin vuoristoalueilla Provencessa havahduttiin toisaalta jo 1800-luvun puoliv?lin j?lkeen mets?n liikak?yt?n ongelmiin. Metsien ylihy?dynt?minen johti muun muassa eroosioon rinteill? ja tulviin laaksoissa. Vuorenhuiput uudelleenmetsitettiin puilla, joiden muodostamat alueet ovat nyky??n monin paikoin t?ytt?m?ss? vanhan mets?n kriteerej?. Luberonissa osa alueesta metsitettiin Algeriasta tuoduilla seetripuun siemenill?. Majesteettiset seetrit muistuttavat Ranskan siirtomaa-ajasta ja globaalien vuorovaikutusten syvist? kytk?ksist? luontoon ja ymp?rist??n. Viel? nykyisinkin Ranskan hallinnoimilla alueilla on metsi? Alppien rinteiden suomalaisittain tutun oloisista havumetsist?  aina Réunionin ja Karibian alueen trooppisiin sademetsiin.

Luontoarvot ja kultuuriperint? rinnakkain Ranskan seudullisissa luonnonpuistoissa

Sek? ett? alueet ovat “seudullisia luonnonpuistoja” (Parc naturel régional – PNR). Puistojen lukum??r? on 1960-luvulta alkaen kasvanut 59:??n ja niiden tarkoitus on tiukan suojelun kansallispuistoja t?ydent?en yhteensovittaa ihmisen ja ymp?rist?n tarpeita. Puistoissa tutkitaan ja sovelletaan maa- ja mets?talouden yhteiseloa mahdollisimman monimuotisen luonnon kanssa, yritt?en minimoida muun muassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttajia sek? etsien ratkaisuja muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin. Puistoissa tuetaan my?s maank?ytt??n liittyv?? kulttuuriperint??.

Puistot ovat onnistuneet tarkoituksessaan n?k?kulmasta riippuen vaihtelevalla menestyksell?, mutta konsepti on joka tapauksessa lupaava. On viisasta my?nt?? ihmisen j?lki kaikkialla luonnossa. Samalla on eettisesti perusteltua yhteensovittaa t?m? j?lki mahdollisimman luontevasti osaksi ekosysteemej? ja luonnon monimuotoisuutta. PNR:t ovat my?s luontevia yksik?it? ymp?rist?kasvatukselle, ja alueilla onkin mit? moninaisimpia ja eri ik?ryhmille r??t?l?ityj? tiedekasvatushankkeita aina petoel?inten ekologiasta kertovista opastuskierroksista puiden istutukseen.

Kovaa vauhtia l?mpenev?ss? Euroopassa k?yd??n kovaa debattia metsien roolista. Hiilensidonnan ja monimuotoisuuskeskustelun ohessa Etel?-Ranskassa huolettavat aluetta vuosittain riivaavat mets?palot. Provencen alueella maatalouden merkitys on suuri. Pellot, mets?t, vuoristot ja virtavedet kytkeytyv?t monimutkaiseksi ekologiseksi kokonaisuudeksi, jonka ymm?rt?minen kuivien ja kuumien kausien pitkittyess? vaatii tutkijoilta alati uusia ponnisteluja.

Antroposeenista sylvoseeniin, eli ihmisen ajasta mets?n aikaan

Er?s ranskalaisesta tutkimuskirjallisuudesta erityisesti mieleen j??nyt ajatus on sylvoseenin, eli mets?n aikakauden, k?site. T?m? k?site l?ytyy Ranskan valtion mets?virasto ONF:ll? ty?skennelleiden Daniel Perronin ja Gilles Van Petegheimin kirjasta Penser forêt. Agir contre l’anthropocène (vapaasti k??nnettyn? “Ajatuksia mets?st? ja toimia antroposeenia vastaan”). Kirjoittajat hahmottelevat faktat tunnistaen ja tunnustaen m??r?tietoista ja rohkeaa uudenlaista mets?politiikkaa ja poliittista filosofiaa. T?llainen uudenlainen ajattelutapa huomioi ihmisten tarpeet, mutta sellaisissa rajoissa, ett? metsien monimuotoisuus ja hiilensidontakyky saavat rauhassa alkaa palautua. Mets?st? saatu tulo ei v?ltt?m?tt? tarkoita puiden hakkaamista, vaan esimerkiksi kest?v? matkailu tai hiilensidonta voi tuoda parempaa tuottoa kuin puiden myyminen teollisuudelle.

Ihmiskunnan tulevaisuus kytkeytyy metsiin, oli t?m? tulevaisuus sitten tuhoisa tai toiveikas. Jotta p??semme j?lkimm?iseen lopputulemaan, on metsien roolin, mets?nhoidon toimenpiteiden sek? koko ajattelumme muututtava. Ihmiskeskeisest? antroposeenist? on astuttava metsien sylvoseeniin. Sylvoseenin ihminen hy?tyy, nauttii ja el?? metsist? ekologisen ja ilmastollisen kohtuullisuuden rajoissa.