麻豆精品

”Metsien alkuper?iset ei-inhimilliset merkkienluojat ja merkkienk?ytt?j?t ovat tehneet polkuja, lauluja, suojia, suhteita ja verkostoja kesken??n paljon ennen ihmisi?. Juuri t?h?n lajienv?liseen ja ihmist? vanhempaan mets?n merkitystent?yteiseen toimijuuteen perustan v?itteeni siit?, ett? mets?kato on merkityskato.”

– Karoliina Lummaa?

Mit? kaikkea katoaa, kun mets?t katoavat tai yksipuolistuvat? Millaisia vaikutuksia mets?kadolla on ihmisten kokemusmaailmaan, mielikuvitukseen, palautumiseen, yhteiskuntiin ja tapoihin ymm?rt?? mets?? sek? sit? kautta itse?mme?   

BIOS-tukimusyksik?n tutkija Karoliina Lummaan mukaan mets?? ei voi n?hd? vain inspiraation l?hteen? tai raaka-ainevarantona. Puheenvuorossaan Mets?n puolella -verkoston vuotuisessa foorumissa Lummaa tarkasteli mets?? posthumanistisesta n?k?kulmasta el?v?n?, toimivana ja merkityksi? tuottavana kokonaisuutena. 

Mets?n puolella -foorumi kokoaa vuosittain yhteen Koneen S??ti?n Mets?n puolella -aloitteen apurahansaajia, yhteisty?kumppaneita ja sidosryhmi? ajankohtaisten mets?teemojen ??relle. Vuoden 2026 Mets?n t?ydelt? toimijoita -foorumin teemana oli toimijuus. 

Karoliinan koko puhe on luettavissa alta. 

Mets?n toimijuus 

Kiitos j?rjest?jille, esiintyjille ja kuulijoille t?st? p?iv?st?. Uskon, ett? olemme kaikki oppineet paljon uutta meist? ja metsist?. Itselleni on j??nyt mieleen esimerkiksi kysymyksi? mets?asiantuntijuudesta, mets?nomistajuudesta ja erityisesti alkuper?iskansojen oikeuksista. Kuvat plantaaseista ja ajatus kuusikoiden katoamisesta kammottivat. Onneksi saimme kuulla my?s mets?vesien alaisia ??ni?. 

Meill? on t?m?n p?iv?n ajan ollut mieliss?mme varmasti my?s metsi? – muistoihin ja kokemuksiin perustuvia mielikuvallisia mets?paikkoja sek? ty?h?mme ja harrastuksiimme perustuvia k?sityksi? ja n?kemyksi? siit?, mit? mets?t ovat. Ajattelen, ett? meill? kaikilla on omansalaisia mielikuvallisia ja k?sitteellisi? metsi? pystyss? mieliss?mme, ja jokainen mets?keskustelu nostattaa ja peitt?? osia noista mielen metsist?. 

Koska emme ole juuri nyt kehollisesti konkreettisessa mets?ss?, pyyd?n teit? asettautumaan hetkeksi johonkin mets??n mieless?nne – muistettuun tai kuviteltuun paikkaan, jossa on maata, ehk? sammalta, joitakin puita, kenties vanhojen katkenneiden puunoksien keppihelvetti tai nuorten kuusten seittinen ja pehme? vehre? oksisto. Ehk? hein?pohjainen koivikko. Voi olla, ett? mieltenne silmiss? vilisee useita erilaisia metsi?.  

Jokainen n?ist? mielten metsist? perustuu johonkin todelliseen mets??n. Ja ilmi? on sek? yksil?llinen ett? yhteis?llinen, viime k?dess? kokonaisia sivilisaatioita koskeva. Mets?t edelt?v?t aina k?sityksi?mme metsist?, olivatpa ne tieteeseen, taiteeseen tai laajemmin kulttuuriin perustuvia. Tieteellinen sammallajien taksonomia, pohjantikoista kirjoitettu runous, mets?yhti?iden mainoksissa komeilevat puupinot – kaikki t?m? nousee metsist? ja perustuu metsiin.  

Metsi? koskeva perustuu metsiin. T?m?n sanominen kuulostaa banaalilta, itsest??nselvyydelt?. Tietenk??n mets?aiheista taidetta ja mets?tiedett? ei ole olemassa ilman mets??. Mutta ajattelemmeko asiaa loppuun asti? Tajuammeko, ett? mets?kato nakertaa el?m?ntapoja, elinkeinoja, kuvastoa ja kertomuksia, yksil?iden ja yhteis?jen uudistumisen ja palautumisen paikkoja? Ymm?rr?mmek?, ett? mets?luonnon yksipuolistuminen ja tasalaatuistuminen typist?? mets?? koskevaa ajatteluamme, kokemusmaailmaamme, mielikuvitustamme ja k?sitteellisi? kykyj?mme? Lopulta mets?luonnon yksipuolistuminen yksipuolistaa itseymm?rryst?mme. 

Mets?keskusteluissa viitataan usein metsien palautumiseen ja uudistumiseen: puut kasvavat aina takaisin, sanotaan. Mutta kasvavatko ne? Ja jos puut kasvavatkin, kasvavatko mets?t eloisina ja elollisina yhteis?in? ja ymp?rist?in?? Tasaisten luonnonolosuhteiden ajanjakso on tullut planeetallamme p??t?kseen, eik? k?sitys luonnosta runsaudensarvena en?? p?de, jos on koskaan totta ollutkaan. Kasvun ja el?m?n olosuhteet muuttuvat nopeasti, liiankin nopeasti monille mets?lajeille. Kun mets?n el?m?? korjataan k?ytt??n kunttaa my?ten, me emme tarkalleen tied? mit?, koska ja kuinka pitk?ksi ajaksi kasvaa tilalle. Emme tied? ehk? edes nyt, mutta emme ainakaan tulevaisuudessa. 

Mets?luonto ei ole runsaudensarvi, eik? se my?sk??n ole passiivista ainetta ja prosesseja, joka odottaa ihmist? nime?m??n, tulkitsemaan ja merkityksellist?m??n. Kuten Tere Vadén on Kaksijalkainen ymp?rist?vallankumous -teoksessaan kirjoittanut, mets?n merkityssuhteet ovat alkuper?isi?, ennen ihmisi? syntyneit?. Metsien alkuper?iset ei-inhimilliset merkkienluojat ja merkkienk?ytt?j?t ovat tehneet polkuja, lauluja, suojia, suhteita ja verkostoja kesken??n paljon ennen ihmisi?. Metsiss? muotoutuneet tai muualta uusiin metsiin asettuneet ihmisryhm?t ovat luoneet kulttuurinsa n?iden vanhempien merkkien ja merkitysten varassa. Alkuper?iskansojen tietoon on tallentunut t?st? paljon, l?nsimaiseen tieteeseen tuskin nimeksi. 

Juuri t?h?n lajienv?liseen ja ihmist? vanhempaan mets?n merkitystent?yteiseen toimijuuteen perustan v?itteeni siit?, ett? mets?kato on merkityskato. Mets?? ei voi pit?? pelkk?n? inspiraation l?hteen? tai puutavaran hankintapaikkana, koska mets? on toimiva, loputtoman monimutkainen kokonaisuus ja prosessi. Se on el?v?? maata, el?v?? vett?, el?vi? olentoja ja el?vi? suhteita. Mets? on my?s lahoamista, m?t?nemist? ja kuolemaa sek? olemista ja tapahtumista jossain el?m?n ja kuoleman v?liss? tai tuolla puolen. Ihminen on viel?kin vasta opettelemassa, miten sanoittaa ja tiet?? t?t? alkuper?ist? toimijuutta.  

Karoliina Lummaa
BIOS-tutkimusyksikk?