麻豆精品

Vuoden 2017 Kes?-Kaivo j?rjestettiin ensi kertaa siten, ett? Saaren kartanon alumnia pyydettiin kutsumaan kokoon ihmiset keskustelemaan ajankohtaisesta teemasta. Uusi j?rjestely tuotti hedelm?llisi? keskusteluja, aitoa kohtaamista ja ajatusten vaihtoa.

Vuoden 2017 Kes?-Kaivon koollekutsujana toimi Saaren kartanon alumni, mediataiteilija/arkkitehti Jaakko Pesonen. H?n kutsui seitsem?n taiteilijaa ja kulttuurialan tekij?? Saaren kartanoon viikonloppua viett?m??n. Kartanolla olivat Kai Alhanen (tutkija/filosofi), Saara Ekstr?m (kuvataiteilija), Daniil Kozlov(kirjoittaja/kustantaja), Jyrki Lehtola (kolumnisti), Markku P??skynen (kirjailija), Saila Susiluoto (runoilija) ja Anna Tuori (taidemaalari).

Keskustelut k?ytiin ilman ennalta p??tettyj? aiheita ja tavoitteita. Vapaata, rentoa ja kunnioittavaa vuoropuhelua k?ytiin taiteen ja tieteen rooleista eri n?k?kulmista. Kes?-Kaivo antoi ryhm?lle tilaisuuden pohtia taidetta ja kulttuuria monipuolisesti ja kattavasti. Viikonlopun vuoropuhelu on mahdollinen siemen tuleville keskusteluille.

T?rke?ksi keskustelun aiheeksi nousi taiteen tila ja teht?v? yhteiskunnassa. Medioilla on taipumus yht??lt? pinnallistaa taidetta sis?ll?n kustannuksella ja toisaalta mielt?? taide vaikeasti ymm?rrett?v?ksi ja elitistiseksi. Yleisesti taiteen merkityst? yritet??n m??ritt?? tuottavuuden ja liiketalouden mittarein. Sis?lt? ja merkitys ovat saaneet v?isty? wow-efektien ja suurten myyntilukujen tielt?.

Taide ei ole vieraantunut yhteiskunnallisesta todellisuudesta, sen suhde todellisuuteen ei ole koskaan aiemminkaan ollut suora tai johdonmukainen. Taiteen teht?v? ei ole noudattaa yleis?n mieltymyksi? vaan luoda sis?lt?j?, mutta kuilu taiteen ja suuren yleis?n v?lill? on kyll? kasvanut.

Syit? t?lle voivat olla:

– median digitaalinen murros on nopeuttanut journalismia, korostanut pintaa sis?ll?n sijaan

– koventunut kilpailu n?kyvyydest? datatulvassa

– keskustelu taiteesta on muuttumassa keskusteluksi ilmi?ist? ja taiteilijoista

– taidekeskustelu j?? taidekenttien sis?isten lehtien teht?v?ksi

– keskustelun kieli on usein vieraannuttavaa eik? tavoita taiteen kuluttajaa

– taiteen sis?ll?n ja merkityksen pohtimiseen ei ole merkitt?v??, yleisesti ymm?rrett?v?? alustaa

Kuilu suuren yleis?n ja taiteen kenttien v?lill? on siirt?nyt taidepiirin katsetta sis??np?in. Taidetta tehd??n ehk? enemm?n toisille taiteilijoille ja lautakunnille. Taloudelliset paineet luovat tarpeen kasvattaa ansioluetteloa sis?ll?n sijaan, korostaa taiteilijaidentiteetti? taiteen sijaan. Nopeutunut maailma ei ole luovuudelle otollinen: paine julkaisu- ja n?yttelytahdista sek? koventunut kilpailu apurahoista vaikuttavat sis?ll?n laatuun haitallisesti.

Kuilua voidaan kaventaa elvytt?m?ll? avointa keskustelukulttuuria, kannustamalla pohdiskelevaa, esseistiikkaa l?hentyv?? taidejournalismia ja luomalla uusia keskustelualustoja. Taidekent?ll? kaivataan sillanrakentajia suuren yleis?n, taideinstituutioiden (esimerkiksi kriitikot, kustantamot, julkaisut, apurahatahot, kuraattorit, galleriat) ja taiteen v?lille: kenties n?in pintapuolinenkin taidekeskustelu voi v?hitellen muuttua orgaanisemmaksi ja syv?llisemm?ksi. Uusi kulttuurilehti ja virtuaalinen keskustelupalsta voivat nostaa esiin uudenlaista kritiikkikulttuuria. Taiteen kent?lle kaivataan my?s uudenlaisia organisoitumisen tapoja – eloisia, liikkuvia ja m??r?aikaisia, institutionaalista j?m?ht?mist? ja hierarkkisuutta v?ltt?vi?. Moni??nisyyden s?ilyminen ja kasvattaminen sek? taiteilijoiden perusturvan parantaminen ovat taiteen elinehtoja.

Uuden kulttuurijulkaisun toteuttaminen ei ole ongelmatonta. Miten erottua nopean tiedon ja datan virrasta? Miten saada lukija pys?htym??n? Uuden keskustelukulttuurin luominen on mahdollista, mutta vaatii rahoitusta ja koordinaatiota, samoin uskoa siihen, ett? vahvasti panostettu konsepti kehittyy ja jatkuu omalla painollaan. Suunnitelman toteuttamiseen tarvitaan kunnollinen, pitk?aikainen rahoitus.